Koko talo leikkii!

Olemme Tiedekeskuksessa. Täältä löytyy Planetaario, Pöpölä, Vedenalainen maailma, Dinomaa ja Maalauspaikka. Käytävillä kaikuu nauru. Ja kuuluu välillä: Shhh...hiljaa, pitää olla tarkkana. Pienryhmä kerrallaan kulkee eri huoneisiin, jonne on rakennettu mitä erilaisimpia maailmoja. 

Meillä on perinteinen "Koko talo leikkii" -viikko meneillään ja kaikenikäiset lapset ovat osallistuneet viikon suunnitteluun. Päiväkotimme teema on tänä toimintavuonna Me tutkijat ja sen myötä jokaisessa ryhmässä aikuiset olivat kyselleet lapsilta, millaisia asioita he haluaisivat tutkia. Sen jälkeen järjestettiin lasten kokous, jossa jokaisen ryhmän kaksi edustajaa olivat kertomassa näistä.

Kiinnostavia asioita oli paljon ja niistä äänestettiin viisi tukimuskohdetta.

Jokaisessa ryhmässä valmisteltiin tietyn huoneen sisustusta ja tekemisiä yhdessä aikuisten ja lasten kanssa. Päätimme pitää leikkiviikon Valtakunnallisen Varhaiskasvatuspäivän yhteydessä, joka on 18.3. Sen teema on tänä vuonna "Nyt on monilukutaidon aika!" ja sitä noudatellen myös sisältöjä tehtiin. Käsittämätöntä, miten nopeasti kaikki saadaan järjestymään hyvällä suunnittelulla ja yhteistyöllä. Ja upea lopputulos on tässä!

NYT MATKAAN!

Yksi kasvattajistamme otti käteensä Legoukon ja sanoi pienryhmälleen: "Hyvää päivää, olen tänään matkanjohtajanne ja johdatan teidät salaperäiseen maailmaan etsimään kadonnutta, miljoonien arvoista luurankoa. Valitkaa tästä (kädessä kasa Legoukkoja) itsellenne hahmot, jotta voimme lähteä liikkeelle."

Ryhmä siirtyi varovaisesti Dinomaahan ja alkoi etsiä kadonneen luurangon osia (palapeli) vuoristosta. Kun osat olivat löytyneet niistä piti yhdessä kasata valmis luuranko toimitettavaksi museoon.

Muovailuvahaan sai tehdä dinosaurusten jalanjälkiä ja...

...erilaisia dinopulmia oli laitettu pöydälle ratkottavaksi.

Matemaattista haastetta antoi tehtävä, jossa lattialle ilmestyneen dinosauruksen tassunjäljen kokoa piti mitata ihmisen jalan kokoon. Minultakin tultiin hakemaan sisäkengät avuksi, kun tätä arvoitusta ratkottiin. Yhteensä 18 kenkää tarvittiin yhteen dinon jälkeen.

Vedenalainen maailma

Yksi lapsiryhmä teki käytävillä uintiliikkeitä ja kun kuulostelin, että mitä täällä tapahtuu, minulle kerrottiin, että he olivat siirtymäåssä uimalla vedenalaiseen maailmaan.

Meri aaltoili yhdellä seinällä ja siihen sai heijastaa varjoina eri kaloja. Vieressä oli tuntoaisteja herättelevä meritaulu. 

Hiekasta sai etsiä myös tuntoaistin avulla aarteita ja...

...olihan siellä aarrearkkukin! Olipa ihana sovitella kaikkia niitä käätyjä ylleen!

Lapsia kiinnostavat tällä hetkellä myös kaikenmaailman pöpöt ja ötökät. Niiden tutkimista varten oli rakennettu Pöpölä. Jokainen pieni tutkija teki ensin itselleen suurennuslasin, jonka avulla sai kerätä pöpöjä eri paikoista.

Tarkkuutta vaativaa oli kerätä pois pelkät pöpöt ja jättää vitamiinit tallelle.

Samalla tehtiin väritutkimuksia: minkä värinen liemi syntyy, kun yhdistää keltaista ja sinistä. Vaikeaa oli saada väri ruiskuun ja varovasti ruiskuttaa se koeputkeen.

Tutkiminen on mielenkiintoista!

Pienten ryhmä oli saanut kirjeen Tampalta, joka on Retki-Roope ohjelmasta tuttu hahmo monille lapsille. Tamppa kiitti kirjeessään siitä, että lapset olivat löytäneet hänen kadonneen autonsa ja kiitokseksi hän lähetti lapsille marjoja.

Niitä päätettiinkin hyödyntää maalaamisessa eli järjestettiin Marja-/sosemaalaus.

Pieni tutkimus tehtiin taidehetken alkuun, kun ryhmä teki kuumaa puuroa mikrossa ja siihen keskelle laitettiin elintarvikevärillä jäädytetty jääpala. Ihme oli suuri, kun seurattiin jääpalan sulamista ja puuron värjäytymistä. 

Tampan mustikat ja puolukat ja vauvojen luumusose olivat valmiina, joten kädet sekaan vaan. Uskallusta vaatii työntää kädet epämääräisen näköiseen värimössöön! Upeita taideteoksia syntyi näillä aineksilla, eikä haitannut vaikka välillä olisi työntänyt sormet suuhunsa!

Viimeiseen kohteeseen Tiedekeskus Planetaariossa meitä johdatteli astronauttimme Liisa Armstrong eli pääsimme avaruuteen!

Lapset pujahtivat avaruusalukseen, joka lähti lentoon.

Eskarilaiset olivat tutkineet planeettoja ja tehneet jokaisesta kuvan ja pienen selostuksen kunkin planeetan ominaispiirteistä.

Avaruudessa liikuttiin avaruuskengillä ja kädessä piti olla taskulamppu, että näki minne on menossa.

Kaukoputkella sai katsella tähdistöä, joka näytti upealta!

Paljastan pienen salaisuuden: tähdistö oli tehty vilkkuvista jouluvaloista, jotka oli asetettu sinisen kankaan taakse putken päähän. Wau!

Avaruudessa löytyi myös erilaisia tehtäviä: mönkijällä (pieni muovimopo) piti lähteä keräämään avaruusromua ja kyllä sitä riittikin! Lottoon piti löytää erilaisia avaruudessa olevia asioita.

Tehtäviin kuului myös robotin ohjelmointiharjoituksia: robotin piti ensin käydä pukemassa ylleen puku, sitten käydä kuussa jne. Olipa vaikeaa, mutta kyllä siitäkin selvittiin!

Upea tapa juhlistaa Varhaiskasvatuspäivää tarinallisen leikin avulla!

 Talvi tuli tammikuussa, valoa näkyvissä!

Vuosi vaihtui erikoisissa merkeissä. Korona-rajoitukset jatkuvat edelleen, mutta muuttuuko tilanne, kun rokotukset ovat alkaneet? Se jää nähtäväksi, joten tällä hetkellä jatketaan syyskauden malliin päiväkodin käytäntöjen osalta. 

Alkutalvi odoteltiin lunta ja nyt tällä viikolla sitä on sitten saatu parin viime vuoden edestä! Keskiviikko oli huippupäivä, jolloin koko Kartanonkoski oli jumissa. Lunta ei ehditty auraamaan, kun koko yön ja vielä päivänkin satoi ja sen myötä liikenne jumiutui täysin. Hienosti te vanhemmat saitte kuitenkin tuotua lapsenne päiväkotiin ja henkilöstökin selvisi töihin. Mikä siinä onkin, että ensin ei ole lunta ollenkaan ja sitten sitä on enemmän kuin toivottaisiin.

Samoin näyttää olevan lämpömittaria katsellessa, että koko alkutalvi pysyteltiin nollan tuntumassa ja tänään oli aamulla mittarissa -22 C ! Aurinko paistoi ihanasti, mutta päiväkodin sijainti pellon reunan tuntumassa tekee sen, että viima aivan kuin imeytyy pihalle ja vain eskarit kävivät tekemässä pienen happihypyn aamupäivällä. Muille se olisi ollut liian kylmää, emmekä halua aiheuttaa peleltumia kenellekään.

Kiertelin vähän talossa ja huomasin taas kerran, että toimintaa ja energiaa riittää sisälläkin. Ja henkilökunnalla kekseliäisyyttä. Jokainen ryhmä touhusi pienryhmittäin eri puolilla taloa ja iloa ja naurua riitti. 

Käytävällä poliisi ja palomies tulivat minua vastaan ja esittelivät työkalujaan.

Samantien olivatkin sammutustouhut käynnissä ja koko Kartanonkoski pelastui!

Mukavaa tammikuuta ja vuoden alkua kaikille!

 Joulunaika lähestyy - on kiitollisuuden aika

Tämä poikkeuksellinen syksy lähestyy loppuaan, mutta korona pitää yhä maailmaa otteessaan. 

Kiitokset teille vanhemmille, että olette jaksaneet pitää kiinni käytännöistämme. Siitä, että jätätte lapsenne aamulla ovelle pikaisesti "heipaten" ja maltatte olla tulematta sisälle. Siitä, että jaksatte pakata lapsenne reppuun kaikki mahdolliset varavaatteet kaikkien mahdollisten säiden varalle. Siitä, että iltapäivällä ymmärrätte, ettemme voi käydä päästämässä teitä sisälle hakemaan mahdollisesti puuttuvia varusteita. Siitä, että jaksatte jonottaa lapsenne kuulumisia, vaikka varmasti toivoisitte jo olevanne matkalla kotiovelle.

Kiitos siitä, että luotatte lapsenne meille. Siitä, että luette ahkerasti ryhmien blogeja ja saatte edes pienen pilkahduksen kaikesta siitä, mitä upeat kasvattajamme tekevät lastenne kanssa. Siitä, että huomaatte, kuinka iloisesti lapsenne tulevat tänne aamuisin. Siitä, että arvaatte, kuinka malttamattomina lapsenne odottavat päivän touhuja kavereitten kanssa.

Kiitos meidän koko työyhteisölle, joka on pitkän syksyn jaksanut positiivisena ja luottavaisena katsoa tulevaan. Siitä, että ollaan läsnä ja arvostetaan vuorovaikutusta. Siitä, että kuunnellaan ja keskustellaan. Siitä, että koko ajan on joka puolella kehittämisen pöhinää ja löydetään uusia tapoja toimia. Siitä, että ilo ja nauru kantautuu käytävillä. 

Kiitollisena mietin tätä omaa työtäni, joka on vaihtelevaa, muuntuvaa, yllättävää, ilahduttavaa. Työtä, joka vaatii monenlaista osaamista ja uuden oppimista jatkuvasti. Työtä, jonka vuoksi mielellään herään aamuisin ja lähden liikkeelle. Työtä, joka tuo tyytyväisyyttä ja iloa elämääni.

Toivotan teille kaikille mukavaa ja rauhallista joulun odotusta!

Tervetuloa taas varhaiskasvatukseen, esiopetukseen, kerhoihin ja avoimeen päiväkotiin!

Elokuu on ehtinyt jo puoleen väliin ja olemme päässeet harjoittelemaan tätä uutta arkea. Tätä arkea, jossa pyrimme pitämään etäisyyttä, mutta olemaan kuitenkin lähellä ja läsnä. Jouduimme lomien loputtua taas miettimään omia käytäntöjämme uusimpien THL:n ja kaupungin ohjeiden mukaisesti ja seuraamme jatkuvasti tarkasti niiden päivityksiä. 

Lomille jäädessämme mietimme ja toivoimme varmaan itse kukin, että kun syksy koittaa, palaisi myös vanha arkemme. Mutta nyt olemme siis siinä tilanteessa, että maailmassa on edelleen korona-virusta ja se aiheuttaa monenlaisia toimia meiltä kaikilta. Käsiä pestään koko ajan, ei yskitä eikä hönkäillä päin muita ihmisiä, rajoitetaan samoissa tiloissa olevien ryhmien kokoja ja jäädään herkästi pois töistä ja hoidosta, jos flunssan oireita ilmaantuu.

Tästä kaikesta huolimatta tuntuu, että olemme taas päässeet arkeen kiinni. Lapset tulevat aamuisin hoitoon siten, että vanhemmat jättävät heipat ovella. Siitä meidän kasvattajamme auttavat lapsen päivän käyntiin: riisutaan vaatteet, laitetaan tossut jalkaan, pestään kädet ja siirrytään muiden lasten kanssa leikkeihin. Päivän ajan porrastamme pienryhmien toimintoja, ulkoilemme vähän eri aikoihin, käytämme kaikkia jakotiloja ja kaiken ohessa otamme uusia perheitä yksitellen tutustumaan sisätiloihin ja henkilökuntaan. Iltapäivällä siirrytään ulos, josta vanhemmat noutavat lapsensa ja valmiiksi pakatut reput.

Kyllä tästä hyvä tulee. Vaatiihan tämä meiltä erilaista ajattelua ja sopeutumista, mutta yhteistyössä, toisiamme auttaen, pääsemme luomaan uutta kautta ja uusia tapoja. 

Mukavaa syksyä kaikille!

Kesäkuu on koittanut!

Outo keväämme alkaa olla lopuillaan ja ajatukset on jo suunnattu kesään ja tuleviin lomiin. Viikot ovat vierineet vaihtelevasti; välillä meillä on ollut hoidossa enemmän lapsia ja välillä vähemmän. Muutama korona-eristyksissä ollut lapsi tuli vielä kesäkuuksi hoitoon ja samaan aikaan muutamat aloittivat koko kesän mittaisen lomansa, joten tällä hetkellä meillä on reilut 60 % lapsista paikalla.

Henkilökunta on aloittanut lomien pitämisen jo toukokuun alusta eli meistä lähes jokainen on noin viikon verran lomilla tässä touko-kesäkuun aikana. Heinäkuu on totuttuun tapaan päivystysaikaa ja silloin Kartanonkosken ovet sulkeutuvat ja hoitoa tarvitsevat lapset sekä muutama työntekijä menevät meiltä Illenpihan päiväkotiin.

Aikamoisten järjestelyjen keskellä kaikki ovat kuitenkin jaksaneet olla uskomattopman positiivisia ja iloisia ja löytäneet uusia tapoja toimia yhdessä. Olemme resurssoineet enemmän henkilöstöä aamupäiväksi ovelle vastaanottamaan lapsia, kun samaan aikaan aikaan osa henkilökunnasta on jo ollut jakamassa aamupalaa tai ohjaamassa toimintaa. Kaikki ovat varmaan myöskin tottuneet hygieniaohjeisiin ja pesevät käsiä koko ajan ja huolehtivat siitä, ettei sairaan oloisena tulla päiväkotiin. Harmillista on ollut, että uudet tulevat lapsemme eivät ole päässeet tutustumaan päiväkotiin vielä kesäkuussa, mutta toivotaan, että jo elokuussa voidaan vastaanottaa perheet sisälle ja esitellä tilat. Pehmeä lasku on tärkeä vaihe lapselle, vanhemmille ja meille kasvattajille, että voimme tutustua toisiimme ja toistemme tapoihin.

Ryhmien blogeja aletaan tyhjennellä juhannuksen jälkeen, mutta tämä pääsivu säilyy eli voitte käydä kurkkimassa vuoden varrella tapahtuneita asioita täältä.

Vaiherikkaan ja ikimuistoisen vuoden kunniaksi nykyiset, kouluun siirtyvät eskarimme toivottavat oheisen videon myötä uudet, ensi syksyn eskarit tervetulleiksi Kartanonkoskelle!

Uusille eskareille

Paluu "melkein arkeen"...

Tästä päivästä eteenpäin Suomen Hallituksen päätöksellä koulut ja varhaiskasvatuksen yksiköt saavat olla taas normaalisti auki. Niinpä meillekin tuli päiväkotiin tänään paljon lapsia, jotka ovat olleet kotona hoidossa tai etäeskarissa - suurin osa parin kuukauden ajan. Osa lapsista jatkaa kylläkin vielä kotihoidossa jopa elokuun alkuun asti.

Jouduimme tietysti etukäteen miettimään, miten lasten paluu tapahtuu mahdollisimman turvallisesti ja valtion sekä kaupungin ohjeita noudattaen teimme suunnitelman:

Perheet tuovat lapset aamulla tietylle ovelle (vanhemmat eivät tule sisään), jossa on kerrallaan yksi henkilökunnasta (Aulaemäntä) vastaanottamassa lapsia. Henkilökunta huolehtii lasten riisumisen, käsien pesun sekä lasten tägäämisen järjestelmään sekä vie lapsen omaan ryhmäänsä, jossa on seuraava aikuinen odottamassa.

Näin tämä päivä lähtikin hyvin käyntiin. Välillä pihalla oli pientä ruuhkaa, kun perheet odottelivat sitä, että saavat lapsensa luovutettua henkilökunnalle, mutta kaikki tuntui kuitenkin sujuvan leppoisissa merkeissä.

Lapset olivat innoissaan nähdessään pitkästä aikaa ystäviään ja tietysti myös työntekijöitämme. Tuli ihan mieleen se, kun itse palaa pitkältä kesälomalta ja näkee työkaverinsa; siinä sitä hymyillään iloisesti, kysellään kuulumisia ja kerrotaan omia.

Päivän ajan toimimme pienryhmissä ja pyrimme pitämään turvavälejä mahdollisuuksien mukaan. Syliin saa kuitenkin tulla eli lohtua ja läheisyyttä on tarpeen mukaan aina tarjolla.

Uusi normaali on nyt siis tätä.

Katsotaan kuinka kauan näin on ja samalla toivotaan, että pääsemme palaamaan oikeasti arkeen jonakin päivänä - viimeistään syksyllä!

"ÄITIENPÄIVÄNÄYTTELY" päiväkodin portilla

Hei kaikki ihanat äidit perheineen ♥

Voitte käydä ihastelemassa tätä kaunista porttia Kartanonkosken päiväkodin pihalla. Pihan asfalttiin voi piirtää tai kirjoittaa tervehdyksen katuliiduilla, jotka löytyvät portilta.

Jättäkää myös kommenttinne "sähköiseen vieraskirjaan" blogin loppuun.